Äh, mitään ei ole tapahtunut. Paitsi pieni muutos minussa. Koko viikko on mennyt todella hyvin. En ole juurikaan tehnyt mitään töiden lisäksi – en käynyt edes äitini luona (jota tein ennen todella paljon, etten olisi yksinäinen), mutta silti olen ollut onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Osaan ehkä vihdoinkin olla yksin!

Mielessä on käynyt kylläkin uuden suhteen aloittamisen mahdollisuus. Olisi ihana löytää joku söpö, hauska, fiksu, hyvinpukeutuva, lupaava miehenalku. Vaikkei noita ole näkynytkään, toivoa on. Ja sehän vain merkitsee, ettei menetä toivoaan, koska silloin ei takuuvarmasti löydä ketään. Kukaan ei halua masentunutta ruikuttajaa. Tai ainakaan minä en halua ketään, jolle kelpaisi masentunut ruikuttaja. :)

Niin siitä tyttö-deittailusta ei sitten tullut mitään. Tytöstä ei kuulunutkaan, kun piti nähdä. Hyvä toisaalta, että loppui alkuunsa, koska en usko, että siitä olisi seurannut mitään vakavaa. Säästyinpähän joiltakin kiusallisilta tilanteilta (jättäminen, jätetyksi tuleminen, "hmm en taidakaan tykätä tytöistä"- tilanne). Luulen, että hautaan koko ajatuksen ja keskityn miehiin.

Pitäisi laihduttaa. Jos vain jaksaisin pysyä uskollisena tuollaiselle projektille. Aloitin rauhallisesti jättämällä herkut ruokavaliostani. Seuraava askel: liikunta. Plääh!